Urheilu on parasta viihdettä paikanpäällä seurattuna. Kun tähän lisätään oman joukkueen tai omien urheilijoiden menestyminen, kasassa on unohtumattoman elämyksen ainekset. Tällaisen koko viikonlopun kestäneen elämysilotulituksen järjestivät lekiläiset yleisurheilijat Kuortaneen nuorten SM-halleissa. Kylmät väreet käyvät vielä maanantainakin sitä muistellessa ja siitä nauttiessa.
Ennakkokatsauksessa hieman uumoiltiin mahdollista menestystä, mikäli kaikki osuu nappiin. Ja osuihan se, useammankin kerran. Miesten 22-sarjassa Eetu Viitala otti tuplajättipotin viemällä 200m ja 400m mestaruudet. Nuorimpien 17-sarjassa Markus Kyrölä oli lähellä tehdä saman tempun; mestaruus tuli 3000m kävelyssä ja hopeaa 1500m ratamatkalla. Mitalipotin täydensi Vilma Koskinen naisten 22-sarjan korkeuden pronssilla. Huima viiden mitalin kirkkaalta kiiltävä saalis!
Puretaan viikonlopun lekiläissuoritukset lajijärjestyksessä ja urheilijoittain.
Lauantaina ensimmäisinä tulessa olivat pikajuoksijat, jotka kamppailivat paikoista välieriin ja loppukilpailuihin. Miesten 17-vuotiaiden 60m matkalla lekiläisvärejä edustivat Jimi Elomaa ja Frans Kujanpää. Omassa alkuerässään Jimi kellotti 7.60, jolla sijoitus lopputuloksissa oli 30. Jimille aika oli hallikauden toiseksi paras, mutta suorituksessa ei ihan kaikkea saatu irti, joten ennätystavoite jäi kisassa saavuttamatta. Mutta paikat ovat kunnossa ja ulkokauteen treeni voi täysillä nyt Jimilläkin alkaa. Fransin alkuerän lukemat olivat 7.76 ja sija 39. Ennätys oli haarukassa, mutta startissa olleet ongelmat ja heikko reaktioaika verottivat loppuajasta paljon. Lekiläisväreissä SM-kisa oli Fransille ensimmäinen.
Seuraavaksi päästettiin irti Markus Kyrölä, joka etukäteen arvellen oli "varma" valttikortti ja mestariehdokas. Vaarallinen lähtökohta urheilussa sinällään. Mutta Markus ei odutuksia petä, kuten ei nytkään. Perinteisen tavan mukaan Markus paineli heti lähtölaukauksesta sarjansa muilta kilpakumppaneiltaan karkuun. Kaksi ensimmäistä kierrosta oli reippaan hulppeaa vauhtia, joka kuitenkin tasaantui heti toisella kierroksella tulleeseen huomautukseen puuttellisesta maakosketuksesta. Loput kierrokset Markus tikitti kellontarkasti ja maalissa tuloksena oli komea uusi 3000m kävelyennätys 13.27,05 ja ylivoimainen mestaruus. Toki sunnuntain juoksua ajatellen mahdollisuus olisi ollut passaillakin ja säästellä voimia, mutta tavoitteellisen rohkeata urheilijaa ei arvokisassa tehdystä ennätyksestä voi kuitenkaan moittia. Kultasuoni oli siis löydetty ja huuhdonta pääsi alkuun.
Lauantai-illan päättänyt laji oli M22-sarjan mielenkiintoinen kahden ratakierroksen 400m, jossa Eetu Viitala oli mukana aikaisempien tilastojen perusteella muodostetussa viimeisessä erässä. Käytännössä suoraan loppukilpailuna käytävässä lajissa mitalit ratkaistaan juurikin kuumassa erässä, joten siinä hyvin suoriutumalla on lopputuloksissa korkealla. Eetu oli taktiikkansa etukäteen suunnitellut ja noudatti sitä myös tarkasti. Kaarretasoitusten jälkeen Eetu otti paikkansa johtavan selästä, vaikka piikkipaikankin olisi saanut. Jälkimmäisen kierroksen takasuoralla Eetu kiristi kärkeen ja tuli viimeisestä kaarteesta loppusuoralle selvänä ykkösenä. Kun loppusuorakin tuli lennokkaan rennosti maaliin saakka, niin muilla ei ollut mitään mahdollisuuksia. Maalissa kello pysähtyi aikaan 49.93, joka Kuortaneen radalla juostuna oli erinomainen. Viikontakaiseen juoksuun oli nyt se tarvittava tsemppi ja rentous löytynyt, joka palkittiin kirkkaimmalla SM-mitalilla. Palkintojenjaossa nähtiinkin peräti kaksi Viitalaa, kun myös Janne Viitala pokkasi oman valmentajapalkintonsa. Jotta päivä ei olisi liian lyhyeen loppunut, niin Eetulle kävi vielä käsky uran ensimmäiseen dopingtestiin. Menestyvä urheilija kutsutaan moneen mukavaan karkeloon mukaan, myös sellaisiinkin joista glamour on kaukana.
Eetu Viitala jatkoi sunnuntaina 200m matkalla, jossa myös juostiin alkuerät. Systeemi oli kohtuullisen tyly, kun finaaliin selviytyi kaikista alkueristä vain neljä parasta. Näin ollen taktikointiin kenelläkään ei ollut varaa, vaan jokainen joutui pistelemään täysillä jo alkuerissä. Oman mausteensa kisaan toivat Kuortaneen 200m kierroksen kapeat radat ja tiukat kaarteet, jotka johtivat lukuisiin ratarikkoihin ja hylkäyksiin. Hyvässä kunnossa ollutta ja itseluottamusta omaavaa Eetua se ei kuitenkaan häirinnyt, vaan mies veti rennosti eränsä ykköseksi aikaa 22.41. Kun kaikkien alkuerien tulokset ynnättiin yhteen ja diskatut otettiin listoilta pois, todettiin Eetun lähtevän ykkösajalla illan finaaliin. Odotukset olivat siis korkealla.
Heini Järventausta oli aloittanut hallikautensa edellisenä päivänä kiekossa, mutta Kuortaneella lajina oli kuula. Talvikausi kuluu Heiniltä pääasiassa lentopallon parissa, joten kuulatreenejä ei ollut takana kuin muutama hallikaudella. Siitä huolimatta Heini pukkasi heti ensimmäisellä työnnöllä ennätyksensä 12.35. Lopulta tulos jäi Heinin parhaaksi ja toi kisassa mainion neljännen sijan. Spekuloitavaa ei mitalien suhteen jäänyt, sillä pronssi otettiin yli 13 metrin tuloksella. Heinin hallikausi ja SM-kisailu jatkuu tulevana lauantaina Porissa, jossa kaydään kiekon talvimestaruuskilpailut.
Vilma Koskinen lähti omaan korkeuskisaansa hyvät suoritukset mielessä. Se toteutuikin ja korkeudet 163-166-169 menivätkin ilmavasti kaikki ensimmäisillä hypyillä yli. Korkeudessa 172 tuli ensin kaksi selvää pudotusta, mutta kolmas onnistui mainiosti ja tuloksena upea ylitys, kauden paras tulos ja iloinen tuuletus. Seuraava korkeus 174 oli jo liikaa, mutta tuloksella 172 Vilma pokkasi ansaitun SM-pronssin. Kisan jälkeen oli mukavä nähdä suoritukseen tyytyväinen ja kauniisti hymyilevä urheilija. Tästä on hyvä taas jatkaa treenejä.
Samaan aikaan kun Vilma hyppäsi korkeuskisaansa, niin radalla omaa kamppailuaan kävi 1500m juoksussa Markus Kyrölä. Taktisesti Markus juoksi viisaasti; koko matkan kärjen takana tiukasti sisäradalla, jäämättä kuitenkaan kertaakaan siihen kuuluisaan pussiin. Kellon kilkattaessa viimeiselle kierrokselle näytti hetken jopa siltä, että Markus pesee koko porukan. Viimeisellä takasuoralla Kuopion Samu Mikkonen pääsi kuitenkin Markuksesta muutaman metrin irti, eikä loppusuoralla ero ollut enää otettavissa kiinni. Maalissa nähtiin kuitenkin toiseksi tulleen urheilijan epätyypillisen railakas tuuletus. Markus tiesi tehneensä huippujuoksun, uusi ennätys kirjataan nyt 4.14,40 ja kruununa loistosuoritus palkittiin SM-hopealla. Vuosi on ollut jälleen kehitystä niin kävelyssä kuin juoksussakin. Valmentaja Veli-Matti Ranta on tehnyt Markuksen kanssa hienoa työtä, jonka hedelmiä nautittiin taas näissäkin kisoissa. Vellulla on hyvä tuntuma urheilijoihinsa, tuntee heidän kyvyt, joten nyt jälkikäteen voi paljastaa, että mitalitoiveet olivat mielessä juoksussakin. Tällä kertaa Vellu oli lomareissulla, eikä paikan päällä kokemassa suojattinsa huippusuorituksia. Lomaa on varmasti valmentajankin miellyttävää tästä jatkaa.
Frans Kujanpään sunnuntain laji oli 300m. Tätäkin kisaa sävyttivät useat hylkäykset sekä varaslähtöjen että ratarikkojen vuoksi. Frans kuitenkin paineli muista eränsä juoksijoita poiketen omalla radallaan ja kellotti ajan 38.75, joka lopputuloksissa oikeutti sijaan 16. Sosiaalinen ja muita kilpakumppaneita seurarajoista riippumatta kannustava kaveri vaikuttaa uiskentelevan isoissa tapahtumissa kuin kala vedessä; hyvä tyyppi siis Lekitalliin.
Toinen pitkä kilpailupäivä huipentui lekiläisittäin jälleen Eetu Viitalan finaalijuoksuun. Keskittyneen, mutta rennon oloisesta valmistautumisesta oli aistittavissa jo jotakin tulevasta. Finaalin startti ja jokainen juostu metri kertoi siitä, että muilla ei ollut mahdollisuuksia Eetua vastaan. Viimeisestä kaarteesta Eetu ampui loppusuoralle näyttävästi kuin näkymättömän jousen vetämänä ja rullasi maalikamerassa aikaan 22.16. Kun muilla finalisteilla alkuerien aika heikkeni, niin Eetulla se reippaasti parani, joten tuloksena ylivoimainen voitto sekä viikonlopun toinen SM-kulta.
Summa summarum, viikonlopusta jäi suuhun paras mahdollinen maku. Hyvät suoritukset palkittiin ansaituilla sijoituksilla. Huomioitava kuitenkin on, että monet ikäluokkiensa parhaat urheilijat olivat syystä tai toisesta tärkeimmistä kotimaan kisoista poissa. Se ei kuitenkaan muiden suoritusten arvoa vähennä; poissaolijoita ei ajan kuluessa muista kukaan, mutta menestyjät kyllä säilyvät mielissä sekä kirjoissa ja kansissa. Huomattavaa on, että yleisölle osaamistaan näyttämässä oli toki paljon myös edellisenä viikonloppuna aikuisten SM-halleissa menestyneitä urheijoita.
Kisaviikonloppuna käytiin yhteensä 70 SM-loppukilpailua. Kaikkiaan mestaruusmitaleja jaettiin 42 eri seuralle ja laajalta maantieteelliseltä alueelta mestarit lisäksi tulevat. Viikonlopun menestynein seura oli HIFK viidellä mestaruudella. Neljään mestaruuteen ylsivät Helsingin Kisa-Veikot, Oulun Pyrintö ja Tampereen Pyrintö. Jaetun viidennen sijan mitalitaulukossa, täsmälleen samoilla määrillä ja väreillä, jakoivat Turun Urheiluliitto sekä piskuisen tehokas Lempäälän Kisa. Nuoret lekiläisurheilijat toivat Suur-Tampereen laitamille sellaista näkyvyyttä, joka varmasti saa jälleen arvoisensa huomion. Hämeen piiristä edelle pääsi niukasti vain yksi seura. Ja ennen kuin joku näkee punaista ja itkee sitä, että heiltä puuttui "varmoja" mestarikandidaatteja, niin vastataan siihen, että niin puuttui meiltäkin.
Onnittelut vielä kaikille urheilijoille, valmentajille ja muille taustajoukoille!