Perinteiset Tähtien kisat urheiltiin Pirkkahallissa 4.2.2012. Paikalla oli hyvä kansainvälinen osanotto ja usean lajin kotimaan kärkiurheilijat avasivat kilpailukautensa. Lempäälän Kisan värejä edustivat korkeudessa Vilma Koskinen ja 200 metrillä sekä viestissä Eetu Viitala.
Vilman tulos korkeudessa oli 165 ja etenkin ensimmäinen yritys hallikauden omasta kärkituloksesta 170 oli lähellä onnistua. Vilman hallikauden paras tulos on toistaiseksi 169.
Eetun tähtäimessä oli 200m juoksussa miesten SM-halliraja 22.50. Siihen ei aivan päästy, kuitenkin omasta ennätyksestä lähti sadasosa pois tuloksella 22.65. Ratakierroksen 4x300m viestissä Eetu juoksi toisen osuuden Lounaisen alueen joukkueessa, jossa muut juoksijat olivat Jussi Heikkilä, Juha Launto ja Joni Vainio-Kaila. Joukkueen aika oli 2.20,34 ja edelle ehti seurajoukkue HIFK.
Tähtien kisojen kaikki tulokset [2]
Stefan Holmin korkeusklinikka
Tähtien kisojen aattopäivänä perjantaina Pirkkahallissa järjestettiin korkeushypyn valmennusklinikka. Oppeja ja neuvoja antamassa oli entinen ruotsalainen huippuhyppääjä Stefan Holm. Ohjaajana toiminut Holm tietää mistä puhuu; halliennätys 240 ja ulkoratojen tulos 237 puhuvat puolestaan. Arvokisoista Holm on Ateenan 2004 olympiavoittaja, nelinkertainen hallimaailmanmestari ja kaksinkertainen Euroopan hallimestari. Lisäksi ulkoratojen MM-kisoista on saavutuksena hopea ja EM-kisoista hopea ja pronssi. Yhtenä meriittinä 181 cm pitkä Holm on hypännyt korkeimmalta eli 59 cm oman päänsä yli (ennätys yhdessä yhdysvaltalaisen Franklin Jacobsin 173/232 cm kanssa).
Korkeusklinikalla Holm ohjasi muutaman lyhyen harjoituksen, kertoi itsestään ja urastaan sekä lopuksi vastaili osallistujien ja yleisön kysymyksiin urheilumanageri Jukka Härkösen haastattelemana. Osallistujina oli nuoria korkeushyppääjiä Hämeen alueelta ja kauempaakin; lekiläisistä mukaan uskaltautuivat Tanja Lähdekorpi ja Laura Ruonala. Lyhyissä harjoituksissa tehtiin aitajuoksuja, saksihyppyjä sekä varsinaisia hyppyjä erilaisten vauhtijuoksujen ja -askellusten kera. Kaikessa tekemisessä Holm painotti vauhtijuoksun rentoutta ja rytmiä sekä tunnetta siitä, että hypätään nimenomaan korkeutta. Muutamissa harjoitteissa vaikutti siltä, että kaikki nuoret hyppääjät eivät kyseisiä, kuitenkin melko yksinkertaisia, harjoitteita olleet aikaisemmin tehneet. Youtubesta löytyy esimerkkivideoita mm. Holmin erilaisista korkeuspaikalla tehdyistä hypyistä [3] sekä aitajuoksuista [4].
Nuorena Holm harrasti hiihtoa, jalkapalloa ja yleisurheilua; ensin jäi hiihto pois ohjelmasta, sitten jalkapallo ja 15-16 vuotiaana jäljelle jäi korkeushyppy. Holm kertoi pitkän ja menestyksekkään uransa yhdeksi salaisuudeksi sen, että loukkaantumisia on ollut vähän. Yhtenä tekijänä tähän oli, että nuorena sattuneen vamman jälkeen piti päivittäin tehdä jumppaa nilkkojen ja jalkaterien osalta. Toinen oleellinen tekijä oli, että harjoituspaikat sekä tukitoiminnot (mm. hieronta) olivat kaikki hyvin lähellä kotia, joten harjoitusten jälkeinen huolto (lepo ja ravinto) käynnistyi nopeasti.
Peruskuntokaudella syksyllä Holm teki rauhallisia 5-7 km lenkkejä metsässä 2-3 kertaa viikossa. Lenkkeilyn ensisijainen tarkoitus oli nauttia luonnosta ja saada "pää lepäämään". Voimaharjoittelustaan Holm mainitsi, että tuloksiltaan ei ollut maailman vahvimpia korkeushyppääjiä, mutta oleellisinta oli saada hyödynnettyä maksimivoima itse suoritukseen ja ponnistukseen. Varsinaiset nopeustreenit olivat pääasiassa melko lyhyitä juoksuvetoja.
Henkisestä valmentautumisesta Holm totesi, että nuorena piti sitä turhana puheena. Myöhemmin siitä on ollut suuri apu mm. kilpailuihin valmistautumisessa. Keskeisintä on toimia rutiinien mukaan niin päivittäisessä elämässä kuin urheilussakin. Holm kertoi, kuinka itse kilpailuissa kaikki tapahtui järjestelmällisesti rutiinien mukaan aina pukeutumista myöten; ensin vasen sukka, sitten oikea, sitten vasen tossu ja oikea jne. Kun valmistautuu suoritukseen kaukana vauhdinotossa, niin fokus pitää olla vain hypyssä ja kaikki muu pitää pystyä sulkemaan mielestä pois. Korkeushypyssä suoritus tapahtuu 4-5 sekunnin aikana ja siinä hetkessä kaikki oikea tekeminen tuo parhaan tuloksen.
Kilpailuja vuoden aikana Holmilla oli keskimäärin 23-24, joista noin kolmannes hallikaudella ja loput ulkoradoilla. Kysymykseen siitä, miksi hallissa ennätys oli kovempi kuin ulkona oli yksinkertainen vastaus. Hallissa olosuhteet olivat aina ideaaliset ja mahdollistivat hyvän tuloksen tekemisen, ulkona kauden aikana oli keskimäärin vain 2-3 kertaa huippuolosuhteet.
Itse kilpailuihin valmistautuminen tapahtui Holmilla saman rutiinin mukaisesti. Jos lauantaina oli kisat, niin perjantai oli lepoa ja matkustamista. Torstaina oli punttia, jossa tehtiin räjähtävää voimaa ja kevyiden painojen kanssa hyppyjä. Keskiviikkona hypättiin korkeutta 10-15 hyppyä, parhaan treenin ollessa kymmenen hyppyä aina tietyistä korkeuksista. Tiistaina tehtiin aitahyppyjä ja juoksuja, joista mielitreenejä oli "box jumps". [5]
Median kanssa Holm kertoi tulleensa aina hyvin toimeen; sanasotaan sen kanssa ei kannattunut lähteä, kun viimeistä sanaa ei ollut käytössä. Uransa yhtenä suurimmistä pettymyksistä Holm kertoi liittyvän Suomeen. Helsingin MM-kisoihin Holm lähti ennakkosuosikkina maailmantilaston ykkösenä, mutta sijoitus finaalissa oli kuitenkin vasta seitsemäs. Finaalin jälkeisenä aamuna päällä oli kova flunssa, joten parhaat voimat olivat itse kisassakin jo poissa. Pirkkahallin valmennusklinikkapäivänä Holmilla oli myös kova flunssa päällä, liekö jotakin allergiaa Suomea kohtaan? Itse harjoituksissa Holmin näyttämät suoritukset olivat kuitenkin kepeän rentoja, joten kovassa hyppykunnossa uransa vuonna 2008 päättänyt huippu-urheilija edelleen varmaankin olisi.
Oleellisten asioiden alkulähteille päästiin tilaisuuden päätteeksi Pirkkahallista pois lähdettäessä. Perässähiihdellessä pääsi kuulemaan urheilumanagerin ja olympiavoittajan välisen keskustelun: "You have a quite strong flu." "But I am the strong man." Tästä onkin usein kyse; urheilussa kovat tyypit pärjäävät - vaikka olisivat sitten ruotsalaisia.